Hallitus vetää soteuudistusta valitsemaansa suuntaan, ja sitä ei ratkaista kunnissa, mutta siellä siihen pitää reagoida. Asiassa on monta huolestuttavaa kohtaa, ja toivottavasti tänä vuonna viimein nähdään mihin tällä päästään. Kuitenkin, miksi soten poistuminen kuntapolitiikasta on iloinen asia?

Nykyisessä kuntapolitiikassa suurin piirtein kaikki on alisteista sotelle. Muistelen erästäkin valtuustoa tällä kaudella, jossa valtuuston piti päättää tarjouksesta, ostetaanko Helene Schjerbeckin maalaus. Tunteita kuumensi tuona aikana myös eräälta sairasosastolta lopetettu päiväkahvitarjoilu. Tuo valtuustokeskustelu osoitti groteskeimmalla tavalla kuinka alisteinen ja toisarvoinen kulttuuri on kaikelle muulle. Yksinkertaistettuna ajatus siis oli, ettei 50 000 euron maalausta saa ostaa, jos sairaille ei ole varaa tarjoilla kahvia. Tosiasiassa nuo rahat olivat jo leivottu toisaalle, ja taulun ostaminen tai ostamatta jättäminen ei olisi päätöstä kahvituksesta muuttanut. Huomionarvoista on myös, että osastolla sai edelleen kahvia, mutta se piti hakea automaatista tai keittää itse (tai jotenkin näin, en enää muista kaikkia yksityiskohtia), keskustelun sävy oli kuitenkin se kuinka sairailta ihmisiltä kielletään viimeinenkin nautinto – mikä oli falskia ja valhetta.

Kokonaan sosiaalipolitiikka ei poistu kunnista, vaan sinne erityisesti jää ihmisten hyvinvointia tukevia tehtäviä – sekä ennaltaehkäiseviä keinoja, nämä ovat positiivisia ja täysin ratkaistavissa olevia asioita. Kuntapoliitikon näkövinkkelistä jopa helpompia, koska vaikkapa harrastuspaikkoihin ja tapahtumiin on aika paljon helpompi ottaa kantaa olematta terveydenhuollon ammattilainen.

Samalla tavalla voidaan suhtautua myös vaikkapa perusturvan siirtoon kunnista kelalle – Kunnan ei tarvitse enää ratkaista henkilöiden oikeutta perusturvaan, ja laskea tämän tuloja euron tarkkuudella, vaan voi nyt panostaa täydentävään toimeentulotukeen ja ennaltaehkäisevään työhön. Se, että kunnan sosiaalityöntekijöillä on paremmin aikaa katsoa perheen tilannetta kokonaisuutena ei ole keneltäkään pois.

Olen päättänyt katsoa muutosta positiivisen kautta kuntapolitiikassa – soten poistuminen kuntapolitiikassa on hyvä asia, koska sen jälkeen esimerkiksi kulttuurin puolustaminen ei ole kohtuutonta. Tämän jälkeen eri satsausten vertailu on aika paljon hedelmällisempää kun sosiaali- ja terveysmenot eivät enää ole niitä pyhiä kruunujalokiviä, jotka asettavat absoluuttiset raamit kaikille muille kunnan satsauksille.

Miksi soten poistuminen kuntapolitiikasta on iloinen asia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *